#23 Positiivisesti yllättänyt synnytys

Kirjoitin synnytyksen kulun päiväkirjaani heti kun vain kykenin, jotta muistaisin kaiken juuri sellaisena kuin se oli. Tämä ei siis ole mikään "aika kultaa muistot" tarina vaan ihan oikeasti totta (: Tuolla viikolla oli menossa "juhannus ruuhka" synnytyssalit oli jatkuvasti varattuna ja Sintti oli lauantai aamuna 28 sillä viikolla syntynyt vauva.

24.3.2014 Maanantai rv 41+3
Käytiin sairaalalla yliaikaiskontrollissa kun Sintistä ei vieläkään kuulunut merkkiäkään. En voi sanoa edes että olisin yhtään supistusta tuntenut. Miut kiinnitettiin piuhoilla puoleksi tunniksi piirturiin mikä näytti supistustukset ja vauvan sydänäänet. Kätilö kävi katsomassa paperiin piirtynyttä käyrää ja kysyi tunsinko supistuksia koska niitä piirtyi säännöllisesti ja osa jopa ihan voimakkaan näköisiä, mutta ei en tuntenut niitä vieläkään. "Käyrillä" olon jälkeen pääsin lääkärille joka ultrasi vauvan ja tarkasteli mittoja. "Vauva näyttää terveelle, joten odotellaan perjantaihin jos mitään ei ala tapahtua niin tulkaa perjantaina käynnistykseen". Siispä suuntana koti.

Ennen perjantaita kokeiltiin kyllä joka ikinen poppaskonsti jos synnytyksen saisi käynnistymään kotikonstein ja voin kertoo että vauva tulee sitten kun aika on kypsä, ei sitä voi millään kiirehtiä. Viikon aikana haravoin koko takapihan ja kärräsin 26 kärrillistä lehtiä tunkiolle ja pinottiin polttopuita, siivosin sisällä, pesin saunan ja aloitin jopa ikkunoiden pesun puhumattakaan kolmen S:n keinosta :D

28.3.2014 Perjantai rv 42
Yön nukuin tosi huonosti. Jännitin paljon käynnistämistä koska olin monestakin paikkaa lukenut että käynnistetty synnytys olisi jollain tapaa kivuliaampi ja kyllähän se ajatuksena tuntui hurjalle että keho pakotetaan synnyttämään. Nyt olisi muuten Sintillä hyvä päivä syntyä, koska pikkusiskoni jota olemme pyytäneet Sintin kummiksi viettää 18 vuotis syntymäpäiviä (:

Tarkkailuhuoneessa

Aamulla soitin synnytyssaliin ja kyselin mihin aikaan sinne sopisi tulla ja kätilö neuvoi tulemaan heti kun vaan päästään. Puoli 9 lähettiin kotoa ajamaan. Mukaan lähtivät siis mieheni ja äitini. Synnytyspelkopolilla käydessäni sovittiin kätilön kanssa että myös äitini saa lähteä mukaan varatukihenkilöksi vaikka sairaalalla on tiukka säädös siitä että vain yksi läheinen saa olla mukana synnytyksessä. 10 aikaan oltiin sairaalalla ja minut ohjattiin tarkkailuhuoneeseen taas käyrille koska kaikki synnytyssalit oli täynnä. Niin, täynnä! Käyrä piirti taas supistuksia mutta en niitä tuntenut vieläkään. Puoli 11 sain ensimmäisen synnytyksen käynnistävän pillerin ja sitten vain alettiin odottamaan.

Neljä tuntia myöhemmin piuhat kytkettiin taas ympärilleni ja kone alkoi piirtää supistuskäyrää.

Kätilö toi toisen käynnistävän pillerin koska en vieläkään tuntenut supistuksia. Kello on siis puol 2 päivällä. Käsky kävi lähteä liikkeelle, koska se edesauttaisi synnytystä. Nyt alkoivat supistukset tuntua kevyenä jomotuksena alaselässä jotka kuitenkin hiipuivat kun neljän tunnin päästä taas otettiin supistuskäyrää. Illalla 6 aikaan kätilö arpoi vieläkö saisin kolmannen pillerin, mutta hän tuli kuitenkin siihen tulokseen että nukkuisin yön ja käynnistäminen aloitettaisiin uudelleen aamulla, koska tänä yönä ei kuitenkaan tapahdu mitään.

Jälleen käveltiin, katottiin telkkaria ja aloin valmistella nukkumaan käymistä. Selässä tuntui

Onks tää nyt se supistus?

kuitenkin ikävän tuntuinen jomotus niimpä pyysin kätilöltä kipulääkettä että pystyisin nukkumaan ja sain kipupiikin reiteen. Sitten toivottelin hyvät yöt äidilleni ja miehelleni jotka menivät tukihenkilöiden huoneeseen lepäämään ja minä jäin tarkkailuhuoneeseen odottelemaan unta. En ole varma nukuinko edes kunnolla. Saatoin torkahdella muutamia pätkiä ja kuuntelin käytävältä kuuluvia askeleita ja hälytyskoneiden piippailuja. Lepertelin vielä viimeisiä sanoja mahalleni. Kerroin Sintille että pian nähtäisiin.

Synnytyssalissa

Aamuyön puolella supistukset alkoi taas voimistua ne ei olleet kivuliaita vaan tuntuivat ainoastaan lihasten rutistukselta. Kun kello löi 3 mahassa tuntui hassu rasahdus ja toinen kohta perään. Muistin lukeneeni kalvojen puhkeamisesta että se tuntuu napsahdukselta mahassa ja siltä se tuntui. Niinkun pieni oksa olisi katkaistu mahaani vasten. Mietin olikohan se sitä ja pari seuraavaa supistusta kertoi minun olleen oikeassa koska lapsivettä alkoi tihkua. Painoin hälytysnappia, että saisin kätilön paikalle ja ilmoitin miehelleni ja äidilleni että nyt alkaa tapahtumaan.



Kätilö kertoi kohdunsuun olevan 3 cm auki. Supistukset alko tuntua voimakkaammin mutta ne eivät vieläkään olleet kovin kivuliaita. Supistusten läpi auttoi kun keskittyi hengittämään. Hengittelin isoja keuhkollisia koska supistukset eivät tuntuneet niin pahalta kun lihakset saivat riittävästi hapekasta verta. Olin tarkkailuhuoneessa vielä tunnin verran käyrillä ja noin puoli 5 aikaan kätilö kävi tarkastamassa kohdunsuun tilanteen ja kertoi että epiduraaliin vaaditut 4 - 4,5 cm olisivat nyt kasassa. Sain valita haluaisinko nyt epiduraalin vai haluaisinko mennä ammeeseen. Päätin ottaa mieluummin epiduraalin niimpä siirryttiin synnytyssaliin odottelemaan anestesialääkäriä.

Epiduraali helpotti oloa huomattavasti vaikka sen vaikutus jäi toispuoleiseksi. Oikea puoli oli ihan tunnoton mutta vasen kankku ja alaselkä tunsi jokaisen supistuksen. Pakotusta helpotti myös se että selkää haudottiin lämpökääreillä ja mieheni hieroi. Puoli kahdeksan aikaan aamulla kohdunsuu oli auki 8 cm ja paine selässä tuntui niin hurjalle ettei pelkkä hengittely enää auttanut ja pyysin saada kokeilla vielä ilokaasua. Sain hengitellä 30% seosta, mikä ei ole kovin vahvaa. Loppuajaksi siirryin istumaan jumppapallon päälle ja nojailin sänkyyn samalla kaasua hengittäen. Tuntia myöhemmin paikalle saapui kätilö joka sitten hoiti synnytykseni loppuun. 

Yhdeksältä tilanne oli se että sain siirtyä takaisin sänkyyn ja alkaa jo omaan tahtiin ponnistelemaan koska kohdunsuu oli 9 cm auki. Supistuksia tuli harvakseltaan ja niiden väli saattoi olla jopa viisikin minuuttia. Homman edistämiseksi minulle laitettiin oksitosiini-tippa ja supistuksia saatiin tiuhaan tahtiin. Alkuun tuntui ettei mitään tapahdu mutta mieheni ja kätilö vakuuttivat vauvan tekevän tuloaan koko ajan, mutta palautuvan takaisin aina kun supistus meni ohi. Piti siis ponnistaa vain lujempaa. 

Ponnistystyylini oli alkuun vähän väärä. Ponnistelin enemmän naamallani ja siksi homma junnasi vähän aikaa paikallaan. Jäin nimittäin odottamaan sitä niinsanottua "luonto-äiti ohjaa" että tulisi oikeasti ponnistamisen tarve mikä ohjaisi ponnistuksen suuntaa, mutta sitä ei tullut missään vaiheessa vaan suunta oli löydettävä itse. Ongelmia ponnistuksessa toi myös viiltävä kipu mikä iski tähän asti tunnottomana olleeseen oikean puolen lonkaan. Jokaisesta supistuksesta ensimmäinen ponnistus tuntui menevän ihan hukkaan kun lonkan särky iski niimpä kätilö lisäsi epiduraalin kerta-annoksen määrää jota pumppu pumppasi tasasin väliajoin. Kipu hellitti mutta isompi epiduraali annos kulutti ruiskussa olevaa ainetta vain nopeammin ja se pääsikin loppumaan noin 20 minuuttia ennen kuin Sintti oli saatettu tähän maailmaan. 

Synnytyksen loppu meni kuin transsissa. Jos kipuja oli niin niitä ei enää huomannu eikä huoneessa kuuluvia ääniä kuullut. Keskityin vain jokaiseen ponnistukseen ja pian olikin pää pihalla. Sintillä oli napanuora löyhästi kaulan ympärillä ja kätilö sai sen helposti nostettua pään yli. Odotettiin vielä viimeisiä supistuksia minkä aikana saatiin poika ulos. Kätilö sanoi että Sintti se on tulossa maailmaan nyrkit pystyssä. Pojalla nimittäin oli kädet rinnan päällä synnytyskanavassa :D Sitten kaikki oli ohi! 10:55 Sintti nostettiin paljaalle rinnalleni lämmittelemään ja palasin takaisin tähän maailmaan ja siihen synnytyssaliin.. Siihen hetkeen <3 Siinä se oli 9 kuukauden huolen aihe, oma poika.

Synnytyksen kestoksi merkittiin 8 tuntia, josta ponnistusta tunti ja 15 minuuttia. Nauratin kätilöä sanomalla jo ennen salista poistumista että jos synnytys voi millään asteikolla olla miellyttävää niin sitä se tällä kertaa oli. Kipu ei missään vaiheessa ollut niin kovaa tai sietämätöntä ettenkö olisi valmis samaan uudelleen milloin vain. Olin kuitenkin varautunut niin paljon pahempaan ja maalaillut kauhukuvia hyvän aikaa kaikesta mahdollisesta mikä voi mennä pieleen, että ne yhdessä sai suorituksen tuntumaan tosi helpolle. Lisäksi olen suuren kiitoksen velkaa miehelleni siitä että oli niin mielettömän hyvä tuki vaikka alkuun epäilin pystyykö hän olemaan paikalla koko synnytyksen ajan pahojen rytmihäiriöiden vuoksi sekä äidilleni joka tuurasi miestäni hänen käydessä huilaamassa.

29.3.2014 10:55

3970g

50cm